Historia

Vuonna 1961 säätiö perustettiin opiskeluoloja helpottamaan. Aloitteen tekivät Tanneria lähellä olleen puolueen opiskelija- ja nuorisojärjestöt ja Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL. Säätiön säädekirja allekirjoitettiin 13.12.1961 ja säätiön opiskelija-asuntola Karstulantiellä, Helsingin Vallilassa valmistui kesällä 1965. Väinö Tanner oli itse säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja perustamis- ja rakennusvaiheessa. Säätiön hallinnon periaatteet määriteltiin alun perin Tannerin johdolla.

Säätiön varallisuus perustuu alun perin Väinö Tannerin 75-vuotissyntymäpäivän 12.3.1956 aikoihin toteutetun yleisökeräyksen tuottoon, jonka lahjoittajina oli lähes 700 kaikenkokoista yritystä ympäri maan.

Ensimmäiset 25 toimintavuottaan säätiö keskittyi opiskelija-asuntoloiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Asuntoja ei pystytty tarjoamaan kovin runsaasti mutta merkitsevästi, ja asukkaiden valinnassa kyettiin jossain määrin ottamaan huomioon hakijan sosiaalinen tausta ja yhteiskunnalliset katsomukset. Kun opiskelijoiden asuntotilanne olennaisesti muuttui, asuntojen tarjonta kasvoi, keskittyi ja rationalisoitui, huomattiin että säätiön ensimmäiseksi rakentama talo oli osoittautunut ylläpidoltaan raskaaksi ja runsaasti resursseja sitovaksi. Kun oli huolehdittu siitä, että talo edelleen tulisi palvelemaan opiskelua, päätettiin siitä saatavan pääoman tuotto vuodesta 1989 lähtien käyttää apurahoina säätiön muihin tarkoituksiin, erityisesti jatko-opiskelun sekä alallaan hyvään alkuun päässeiden tutkijoiden ja taiteilijoiden tukemiseen.

Vuosina 1989-1999 Väinö Tannerin Säätiö tuki yli kahtasataa lahjakasta nuorta tutkijaa heidän akateemisissa jatko-opinnoissaan. Apurahoja jakaessaan säätiö piti silmämääränään, että apurahan saaja osoitti lahjansa ja halusi kehittää niitä edelleen. Hakijalle pyrittiin antamaan sen kokoinen summa, että se riitti merkittävään edistymiseen tai tulokselliseen työskentelyyn. Yhtenä mittana oli vuoden tai puolen vuoden ulkomaisen opiskelun tai työskentelyn mahdollistaminen. Asiantuntijoikseen säätiö suostutteli ja sai tieteen ja taiteen ansioituneita edustajia. Ratkaisut tehtiin hakijan edellytyksistä syntyneen kuvan nojalla. Mitkään ns. poliittiset tekijät eivät valintaan vaikuttaneet. Olennaista oli, että "investointi ihmiseen " pystyttiin perustelemaan.

Vuodesta 1990 lähtien lukuisat eri taiteiden lahjakkuudet ovat olleet tuen piirissä. Säätiön taiteilija-ateljeet ja kirjailijakoti Mazzano Romanossa Italiassa ovat luoneet kiitetyn työskentely-ympäristön jo yli 300:lle suomalaiselle ja virolaiselle taiteilijalle, taidekäsityöläiselle, kirjailijalle ja runoilijalle. Säätiö on tuottanut viisi Mazzano-aiheista näyttelyä (1996, 2001, 2006, 2011 ja 2012). Vuonna 2014 säätiö järjesti paljon julkisuutta saaneen ja kiitetyn suomalais-virolaisen nykytaidenäyttelyn Rooman kaupungin nykytaidemuseossa MACRO:ssa. Vuodesta 1996 lähtien säätiö tuki useiden vuosien ajan Q-teatterin ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen kokeellista näyttämötaidetta.

Vuonna 1992 säätiö myönsi ensimmäisen Muutostekijä-kannustuspalkinnon monipuoliselle taiteilijalle, muotoilija Stefan Lindforsille. 1996 vuorossa oli lääketieteen suurlupaus Tomi Mäkelä. Kumpikin Muutostekijä on osoittanut täyttäneensä palkittaville asetetut vaativat kriteerit. Palkinnolla haluttiin kannustaa yli kulttuurin sovinnaisten rajojen työntyvää muutostyötä.

Vuonna 1999 säätiön säännöt uudistettiin, tarkoitusmääräys mukaan lukien. Jatkuva tieteelliseen työhön tarkoitettujen apurahojen jakaminen korvattiin muulla säätiön tarkoitusta edistävällä yleishyödyllisellä toiminnalla, koska julkinen tuki säätiön tukemille tutkimusaloille oli jopa seitsemän kertaistunut.

Vuonna 2000 säätiö perusti Tanner-palkinnon ja Tanner-Akatemian. 50.000 euron suuruinen Tanner-palkinto voidaan myöntää tieteessä tai muulla suomalaisen kulttuurin kentällä työskentelevälle poikkeuksellisen kyvykkäälle, laaja-alaiselle ja suvaitsevaiselle henkilölle. Muusikko Pekka Kuusisto on viimeisin Tanner-palkinnon saaja.

Vuodesta 2003 säätiö on järjestänyt Tanner-luentoja laaja-alaisen julkisen keskustelun edistämiseksi Suomessa merkittävistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Viimeisin Tanner-luento selvitti keinoja nuorten syrjäytymisen estämiseksi (Kadonneen nuoren metsästys, 2012) ja seuraavan Tanner-luennon aiheena on Suomen ja lähialueen turvallisuus eurooppalaisessa turvallisuusympäristössä (Thinking Local In the Global World, 2016).

Vuodesta 2008 lähtien säätiö on järjestänyt poliittiseen ja taloushistoriaan liittyviä Tanner-seminaareja Väinö Tannerin elämäntyön ja sen merkityksen tunnetuksi tekemiseksi ja julkisen yhteiskunnallisen keskustelun edistämiseksi. Viimeisimmän Tanner-seminaarin aiheena oli osuustoiminta, erityisesti työosuustoiminta, ja sen tulevaisuus (Työtä ilman välikäsiä - Työn tekeminen murroksessa, 2015).

Säätiö on myös tuonut esiin Väinö Tannerin elämäntyötä, joka on esikuvana säätiön tarkoitukselle sellaisena kuin se on määritelty säännöissä. Säätiö on mm. tukenut Tanner-aiheista tutkimusta ja julkaisutoimintaa, Talvisota-portaalia, Työväenarkiston Väinö Tanner -arkistojen digitointia, Tanner-portaalin rakentamista sekä Väinö Tanner -dokumenttielokuvia (2001, 2014, 2015 ja 2016).

Toiminnassaan Väinö Tannerin Säätiö on aina pyrkinyt vastaamaan ajan haasteisiin, mieluiten etuajassa.